Viikonloppureissulta on nyt palattu. Alla jotain dataa (korkeus ja syke Suunto t6) ja fiiliksiä omalta osaltani.

Aika	Matka	min/km	syke	nousu	lasku	
1:38:12	21,1	4:39	163	207 m	205 m	
						
km	väliaika	min/km	syke	Nousu	lasku	kork.ero
1	0:04:39		4:39	157	0	0	0
2	0:09:24		4:45	162	12	6	6
3	0:13:53		4:29	161	6	24	-18
4,13	0:18:59		4:31	165	13	16	-3
5	0:22:55		4:31	165	11	18	-7
6	0:27:46		4:51	167	21	3	18
7	0:32:07		4:21	165	1	24	-23
8	0:36:46		4:39	165	6	3	3
9	0:41:27		4:41	168	9	0	9
10	0:45:57		4:30	164	9	16	-7
11	0:50:46		4:49	163	7	6	1
12	0:55:34		4:48	161	9	6	3
13	1:00:17		4:43	161	9	9	0
14	1:05:04		4:47	161	17	10	7
16	1:14:38		4:47	162	25	30	-5
17	1:19:17		4:39	160	0	6	-6
18	1:23:59		4:42	159	0	3	-3
19	1:28:34		4:35	163	9	3	6
20	1:33:06		4:32	167	19	12	7
21,1	1:38:12		4:38	166	25	10	15

Parilla ekalla kilometrillä vauhti asettui tavoitteen 4:44 min/km tasolle suht mukavasti. Kolmesta viiteen kilometriin tuli laskuvoittoisia kilometrejä, ylämäkiäkin kyllä sopi sekaan, tasaista puurtamista ei matkanteko ollut. Kilometrit 6 ja 7 olivatkin sangen mielenkiintoisia. Ensin kilometri tasaista loivaa nousua ja perään kilometri laskua. Korkeuseroja oli sen verran paljon, että kilometriaikojen todellisuutta oli vaikeahko arvioida. Kahdeksas, hieman tasaisempi, kilometri kertoin vauhdista hieman, tavoitevauhti 4:44 tuntui vielä onnistuvan. Seuraavat pari kilometriä yritin pyristellä minut ohittaneen miehen perässä, vauhti ja sykkeet tuntuivat kuitenkin liian kovilta. Alkoi selvitä, että ennätyspuolikkaitten keskisykkeisiin 166 - 168 ei nyt kykene ja vauhtia täytyy pudottaa. Kapeahkoa maalaishiekkatietä kyntäessäni yritin ajatella, että sitten siellä 16 - 19 km pätkällä voisi yrittää taas vauhdinnostoa. Hampaat irvessä yritin sitä 16 - 19 km pätkää vääntaa, mutta ei kyllä mitään tapahtunut, paitsi että selät loittonivat entisestään. Siinä 19 km kohdalla yritin vielä liimautua minut ohittaneiden kantaan. Hieman sain sykettä näköjään ylemmäs, mutta vauhti ei paljonkaan parantunut ja selät taas loittonenivat. Eipä löytynyt minkäänlaista loppukiriäkään, yritin kyllä.

Melko tuulista oli, mutta en usko sen pahemmin haitanneen. Lähinnä loppumatkan myötätuuliosuuksilla oli hetkiä, jolloin tuntui seisovan ilman tuskainen kuumuus. Voi olla, että tälläinen 100 kg vähemmän horjuu tuulessa, mutta lämpö kiusaa helpommin.

Mutta joo, selkeää oli ainakin, että maksimaalinen, kunnon mukainen suoritus tuossa tuli. Ei jäänyt voimia varastoon. Puolimatkan jälkeen tuli jo laskeskeltua, että paljonko pitäisi vielä saada aikaa säästöön, että loput voisi juosta 5 min/km vauhdilla. Viimeisellä vitosella oli vielä sen verran yritystä (vaikka ei numeroista näykään) ja huppu himmeenä, että laskeskelut jäivät. Viimeisellä kilometripaalulla kyllä muistan huomanneeni, että lähes 7 min on jäljellä tavoitteen täyttymiseen - pitäisi riittää. Tyytyväinen täytyy aikaan olla, 1:40 aikaa pidin jonkinlaisena unelma-aikana, jonka en oikein uskonut toteutuvan.

Nyt päivä kisan jälkeen päällimmäisenä tuuntuu pohkeiden jumi. Pohkeet huutavat armoa, kun painoa yrittää vähänkään siirtää päkiöille. Kävelyaskel on lyhyehköä kantapäillä tepsuttamista. Kisan aikana ei ollut mitään kolotuksia missään, ei vaan jaksanut kovempaa.

Ihan mukava kisahan tuo oli. Ei mitenkään pois suljettua etteikö tuolla voisi toistekin käydä.