Tänään oli pitkiksen vuoro. Ihan varma en vielä lähtiessä ollut, että juoksisinko  18 km vai täyspitkän 22 km lenkin. Viimeviikkoisen 14 km lenkin jatkeeksi 18 km olisi ollut varmasti järkevämpi siirto. Tulevat päivät näyttävät miten tyhmää oli juosta ns. täyspitkä lenkki. Tämän pidempiä ei ole tarkoituskaan juosta. Maratonit eivät ainakaan nyt kiinnosta yhtään, mutta puolikkaasta vielä haaveilen. Hyvässä kunnossa puolikas on vielä "lyhyt" lenkki. Maraton on aina tuntunut ikävän kovalta/pitkältä. (No, tähän on minulla ainostaan yksi poikkeus, kun joskus hölkkäilin kotirataultrana rauhallisen 50 km lenkin, jostain syystä siitä lenkistä muistijälki ei ole yhtä tuskainen kuin muista maratonin mittaisista hölkistä/juoksuista.)

Tuohon päätökseen juosta 18 tai 22 km lenkki... Nuo siis olivat vaihtoehdot. Jo tuo 14 km -> 18 km pidennys on prosenteissa mieluummin liian paljon kuin liian vähän. Miksi sitten päätin juosta 22 km? No tästä päätöstä tehdessäni päässä pyörineet ajatukset:

  • 14 km tuntui melko helpolta viikko sitten
  • golffatessa olen aika monesti pelaillut samana päivänä kahtakin kierrosta viikonloppuina (~20 km)
    • joten siinä mielessä 22 km ei ole jaloille ihan uutta, joskin toki juoksu on erilaista
  • Kerran elokuussa golffailtiin 3,5 kierrosta (32 km) eikä sekään mahdottomalta tuntunut
  • kaikkiaan olen kesällä kävellyt golfpallon perässä reilut 100 kierrosta eli kutakuinkin 1000 km
    • eihän se juoksua ole, mutta on se jotain jalkojen rasitusta sekin ja vähän antaa luottoa jalkojen kestävyydelle

22,63 km, 2:55:17, 7:45 min/km, 127, 208 W

Noh, nyt siis jäädään kuulostelemaan miten tyhmä veto tämä oli. Ainakaan nyt tuoreeltaan ei erityisen pahalta tunnu.