Semmonen ihme tapahtui viime sunnuntaina, että piipahdin 21,7 km pitkällä lenkillä - ensimmäisellä pitkiksellä sitten Vantaan puolikkaan. Keskivauhdiksi tuli 6:41 min/km ja reissun keskisyke oli 139. Painoa on nyt n. 101 kg.

Ennen Vantaan puolikasta (lokakuu 2008) samalla sykkeellä painelin n. 5 min/km vauhtia. Helppohan se on jos painaa 15 kg vähemmän.

Tuosta sunnuntaisesta vielä sen verran, että se kuitenkin meni ihan suht hyvällä fiiliksellä. Ei paikatkaan isommin valittaneet. Esim. polvia pelkäsin eivätkä ne kettuilleet yhtään. Jossain 18 km paikkeilla jalkoihin taisi tulla väsy, mutta ei mitään vamman tynkää kuitenkaan. Maanantain lepäilin ihan suosiolla. Tänään kävin hieman hölkkäämässä.

Tämän päivän lenkiksi olin suunnitellut 6,8 km juoksua, mutta matka alkoi painaa ja jätin suosiolla lenkin lyhyemmäksi. Tein lyhentämisen kuitenkin ihan hyvällä omallatunnolla. Tuntui, että tämän päivän juoksulla oli ihan oikea tarkoitus - palauttava treeni. Nyt on kunto taas niin pohjilla, että eilinen lepopäivä oli varmasti kehittymisenkin kannalta hyvä ratkaisu. Ja vastaavasti tänään tuntui tärkeältä edelleen varmistella palautumisen jatkumista. Keskiviikosta perjantaihin on kuitenkin suunnitelmissa taas enemmän rasitusta juoksun, uinnin ja spinningin muodossa. Lauantaina voisi lepäillä ja sunnuntaina punnitaan taas seuraavan kerran juoksumotivaatio - selkeästi sinne pitkis taas sopisi.